Tipako, v.t. 1. Pick out, select. He mea tipako he tane e te iwi mana (W. iv, 139). Ka maru te kararehe, ka kohia te toto, ka tipakona nga roro o taua kararehe.
2. Take singly or a little here and a little there. E taka kai ana te wahine ra a Mokoiti, ma te kaingaki, he mea tipako e taua wahine te kai o te umu poki, kainga ana e ia aua kai i tipakoa, he mea kia noa te kai tapu ma te oho kumara.
tīpakopako. 1. v.t. Pick up singly; so gleankumara, etc.
2. a. In detached parties, not in one body.
3. ad. At odd times, in an irregular manner.
Kaua e kai tipakopako. ‖ tipao.
Williams Dictionary